Hima & Stradan vaikuttavat kävelykierrokset

Tutkija Taina Meriluoto on selvittänyt kävelykierrosten osallistujien ajatuksia ja tuntemuksia: mitä he olivat ajatelleet asunnottomuudesta ennen kierrosta ja millaisia heidän käsityksensä olivat kierroksen jälkeen. Toisin sanoen, mihin kierrokset ja katuoppaiden jakamat tarinat vaikuttivat.

Kaupunkikierroksille osallistujat kertoivat kierrosten vaikuttaneen neljällä pääasiallisella tavalla.

Kierrokset 1) lisäsivät tietoa ja ymmärrystä asunnottomuudesta, 2) konkretisoivat asunnottomuutta ja herättivät siten tunteita, 3) monipuolistivat asunnottomuuteen liitettyä stereotypiaa ja 4) sanoittivat osallistujien omia kokemuksia.

Tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen asunnottomuudesta mainitsivat erityisen usein ne osallistujat, joilla ei ollut aiempaa kosketusta asunnottomuusteemaan. Erityisen paljon uutta oppivat ne osallistujat, jotka olivat päätyneet kierrokselle Minne mennä tänään -palstan tai muun yleisen mainonnan perusteella. Moni heistä tuli ensisijaisesti osallistumaan kaupunginosakierrokselle ja saattoi yllättyä kierroksen asunnottomuusteemasta. Osaa tämä aluksi hämmensi, jopa ärsytti, mutta kierroksen lopulla näkemys oli toinen:

”Se oli tosi mielenkiintoista ja avartavaa. Sä oot, en haluaisi sanoa kuplassa, mutta… Se avaa silmiä, ihmisillä voi olla niin erilailla. On asunto ja käy töissä, niin itse kohtaa vain sitä.” -Kierrokselle osallistunut

”Tämä on hieno idea. Tämä madaltaa kynnystä molemmin puolin. Pääsee tapaamaan ja kysymään ihmiseltä. Tässä erilaiset ihmiset tapaa toisiaan, pääsee kysymään asioita suoraan ihmiseltä itseltään, pääsee kosketuksiin. Kun ei nämä ole asioita, mistä yleensä puhutaan.” -Kierrokselle osallistunut

Kokemusten jakamisen merkittävä vaikutus olikin ymmärryksen ja kosketuspintojen lisääminen erilaisten elämänkokemusten ja -kohtaloiden välillä. Suomessakin on entistä helpompaa olla lainkaan kohtaamatta ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisista lähtökohdista, mikä on omiaan lisäämään ymmärtämättömyyttä, epäluuloakin ihmisten välillä.

Kierroksilla jaetut kokemukset avasivat monelle osallistujalle ikkunan täysin erilaiseen todellisuuteen, ja lisäsivät ymmärrystä asunnottomuutta kokevan ihmisen tilannetta kohtaan. Jos aiemmin oli ollut helpompaa ajatella asunnottomuuden kaltaisia ongelmia yksilön omina valintoina tai vikoina, kierroksilla jaetut kokemukset toivat mukaan kontekstin ja sitä myötä ymmärryksen asunnottomuuden monimutkaisista syistä ja seurauksista:

”Piiloasunnottomuus jäi kyllä mietityttämään. Jäin sitä miettimään, että millainen kierre siitä aiheutuu. Kaikki vaikeutuu jos ei oo asuntoa. Sitten on tosi paljon vaikeampaa saada työpaikkaa. Tai miten sä käyt töissä, jos sä et pääse suihkuun?” -Kierrokselle osallistunut

Ymmärrystä, myötätuntoakin lisäsivät myös usein tunteisiin menevät henkilökohtaiset kokemukset. Kokemukselliset tarinat konkretisoivat, miltä asunnottomuus tuntuu, ja herättivät tunnereaktion myös osallistujissa. Tunnereaktiosta taas usein seurasi tarve tehdä asialle jotain.

”Erittäin kiinnostava ja hieno kierros. Ensin mä aattelin, että onko tää outoa olla turistina omassa paikassaan. Mutta tässä oli tosi kiinnostava henkilökohtainen tatsi. Se on oikeesti ollut täällä, se on oikeesti elänyt täällä. Se autenttisuus tuo tätä kaikkea lähemmäs ja se vaikuttaa eri tavalla. Siis verrattuna vaikka siihen, että lukee jotain, niin kun kuulee sen näin, tulee paljon vahvempi emotionaalinen reaktio. Se ajaa sitä kohti, että näille asioille vois tehdä jotain. Jopa mun kotinurkilla jonkun pitäis muuttua.” -Kierrokselle osallistunut

Hyvin konkreettisesti oppaiden jakamat moninaiset kokemukset elämästään vaikuttivat asunnottomuuden stereotypian monipuolistumiseen. Koska oppaat olivat kierroksilla omia itsejään: monen ikäisiä, -näköisiä ja oloisia, ja toivat monipuolisesti esiin elämäänsä ja kiinnostuksen kohteitaan, he samalla pakottivat osallistujat näkemään paitsi heidät kokonaisina ihmisinä, myös asunnottomuuden stereotyyppistä kuvaa monipuolisempana.

”Kai itsekin olin ajatellut, että semmoisia likaisia ja haisevia… En oo ikinä ajatellut sitä, että se voi olla joku nuorikin ja käydä lukiota. Sitähän tässä miettii, että aika moni asia on itsellä ja monella muulla aika hyvin.” -Kierrokselle osallistunut

Pienellä osalla osallistujista kierrokset vaikuttivat myös hyvin henkilökohtaisella tasolla. Ne saattoivat antaa sanoja kierroksille osallistujien omille kokemuksille, joita he eivät ennen kierrosta olleet voineet käsitellä tai hahmottaa. Näin kokemusten jakamisella oli, kenties yllättäen, ajoittain myös vertaistuellinen elementti.

”Mä en oo koskaan kohdannut yhtään ihmistä, joka olisi jakanut samaa ja sanoittanut sellaista, miltä se on tuntunut ja mitä siellä taustalla on ollut. Mä koen nyt, että mä ymmärrän vähän enemmän mun omaa elämää ja sitä, miks mun vanhemmat on käyttäytyneet niin.” -Kierrokselle osallistunut

Taina Meriluoto, tutkijatohtori, Centre for Sociology of
Democracy, Helsingin yliopisto.

Tämä on toinen osa Kokemuksella vaikuttamisen paradoksi -artikkelia. Lue ensimmäinen osa täällä. Teksti on peräisin julkaisusta Asunto on ihmisoikeus. Siksi kävelemme.